Ajoin sakeassa lumipyryssä autoa ja totesin, että näkyvyys oli mitä surkein! Miten voi valkeuden keskellä nähdä niin huonosti!? Huonommin kuin pimeällä! Huh, oli erittäin vaikeaa arvioida etäisyyksiä ja suhteita autojen välissä, kaistojen leveyksistä puhumattakaan! Piti ottaa muutama kiintopiste joiden avulla ajaa.
Oletko havainnut tällaista omassa ajattelussasi? Ajattelun kapeutumista, näköalojen menettämistä? Elämistä niin, että on vain tietyt kiintopisteet, jotka vievät eteenpäin? Näin ihmiselle tapahtuu esim. pelon, vihan tai muun vahvan negatiivisen tunteen vallassa. Mielen psyykkiselle joustavuudelle ei ole tilaa. Tilaa on vain selviämiselle.
Toisinaan näin vain on esimerkiksi stressin vuoksi ja pelkkä tietoisuus stressistä ja sen haittavaikutuksista kapeuttaa ajattelua vielä entisestään?
Neurospsykologian erikoispsykologi Laura Sokka hoksauttaa huomaamaan, kuinka stressaamme vain meille tärkeistä asioista! Tämä on minusta mielenkiintoinen ajatus! Se, mikä stressaa, on minulle tärkeää! Tunnistatko tällaista? Hän muistuttaa meitä viisaasti, kuinka stressi on ja voi olla myös kasvun ja kehityksen edellytys, vetovipu ja apu tiukoissa tilanteissa – toisinaan jopa parempaan resilienssiin johtava tila.
Ajatellaanpa vaikka joulua.
Joululla on pitkät perinteet. Kauniit, suomalaiset perinteet.
Agraariyhteiskunnassa se toi toivotun tauon ihmisille. Sitä valmisteltiin hartaudella Vaahteramäen Eemilin äidin tavoin. Joululle oli ihmisten kalentereissa ja mielissä tilaa. Joulu oli rauhaa, rakkautta ja iloisia kohtaamisia. Koko perheen tai suvun yhteenrakentama vuoden merkkipaalu.
Tänä päivänä joulu raukka on ajettu hyvin ahtaaseen rakoon. Joulu suoritetaan etätöiden, piipittävien laitteiden, lasten vaativien lahjatilausten, ristiriitaisten ja yksilöllisten ruokavalioiden ristitulessa. Paljon vaatimuksia. Yksin tekemistä ja puurtamista. Ehkä enemmänkin vielä ostamista kuin tekemistä. Mieleen tahtoo väistämättäkin hiipiä riittämättömyys, voimien ja rahojen, valmistautumisaikaa ei juuri ole. Tulee ”ressi”. Mitä tehdä?
Laura Soukkaa neuvoo lämpimästi: Ensimmäiseksi pysähdy ja tunnista stressi. Kuuntele, tunnustele stressiäsi. Millaisia tunteita se herättää, mitä huomaat kehossasi, entä käyttäytymisessä. Ota siis tällä tavalla stressi vastaan, toivottaen se tervetulleeksi. Huomaten ja hyväksyen, että nyt on näin. Anna stressille nimi, kehottaa Laura. ”Minua stressaa, koska välitän…” Esimerkiksi, minua stressaa, koska välitän perheestäni ja haluan rakkaitteni olevan tyytyväinen joulupöydän tarjoiluun. Tai: minua stressaa, kun haluan täyttää toisten odotukset joulusta. Minua stressaa, jotta saan hyvä somekuvan joulupöydästä. Mitä huomaat, kun sanot tämän ääneen? Vaikka useampaankin kertaan? Huomaatko jonkun vielä tärkeämmän tekijän tuon näkyvän stressitekijän takana?
Ja aivan kuten muutkin tunteet, stressikin välittää viestin. Mitä stressi tunteena sanoo sinulle? Ehkä kuiskaa: ”Olen tukenasi, vahvistan sinua ja saan sinut toimimaan. Olen ystäväsi.” Vai ehkä se kuiskaa, että ”tämä on sinulle tärkeää, tämä kannattaa”. Ehkä se auttaa sinua kysymään sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen; ”mikä tässä on tärkeintä, minkä eteen toimin”. Ehkä se antaa rohkeutta pyytämään apua, ehkä se opettaa rajaamaan asioita, ehkä se kannustaa hetkeksi pysähtymään ja olemaan itselle myötätuntoinen ja kannustava.
Kun stressi tulee kaveriksi, ajattelu laajenee, näkymät kirkastuvat eikä tarvitse enää tuijotella kiintopisteitä, voi löytää uusia keinoja akuuttiin tilanteeseen ja löytää tilaa asian ympärille. Voin myös muotoilla tavoitetta uudelleen tai arvioida, edistääkö tämä tapani suhtautua jouluun sitä syvintä tavoitettani. Mitä voisin tehdä toisin?
Yritetäänkö siis ottaa joulustressi kaveriksemme tänä jouluna? Yritetäänkö puhua itsellemme myötätuntoisesti? Ja erityisesti, yrittäisimmekö kirkastaa itsellemme, mikä on joulussa kaikkein tärkeintä? Viisas vastaus löytyy usein lapsuuden jouluista. Voisiko joulu olla äidin turvallinen syli, jossa sai istua joulupukin pelossa ja piparin tuoksussa ja todeta, että kaikki on hyvin juuri nyt.
Lämpöisiä jouluisia ajatuksia sinulle toivottaen
Maria