Onnellisuus-coctail:
50% perimää
40% aktiivisia ajattelumalleja
10% tilannetekijöitä
Onnellisuustutkija Sonja Lyubomirsky on tullut siihen johtopäätökseen, että onnellisuudesta 50% johtuu perimästä, 40% aktiivista ajattelumalleista ja kymmenen prosenttia selittyy tilannetekijöillä. Hmmm, ajattelin ja ihmettelin, mitä nuo luvut pitävät sisällään.
Sonja Lyubomirsky on tutkimuksissaan todennut, että meissä jokaisessa on eräänlainen sisäänrakennettu onnellisuusasetus, joka määrittää sen, kuinka onnelliseksi tunnemme itsemme. Siihen siis aina palaa, on sitä elämässään sitten kokenut joko suuria ilonaiheita tai raskaita suruja. Syvimmiltään aika lohdullista, eikö vain?
Usein huomaan ajattelevani, että asiat ovat kunnossa, ”sitten kun”…. Harmillisen tavanomaista ajattelua varmaan meille jokaiselle, nimittäin tutkimusten mukaan sitku-elämä on turhaa. Ilo on kuin hahtuvainen, se katoaa. Totumme hyvään ja toisaalta, onneksi ihmisellä on käsittämätön selviytymiskyky – palataksemme perusasetukseemme.
Jos ”sitku” ei auta ja perimä on mitä on, meidän toimijuutemme kenttä on siis aktiivisissa ajattelumalleissa. Kumpaa sisäistä koiraani ruokin; sitä, joka julistaa epätoivoa, vihaa, katkeruutta ja kyynisyyttä vai sitä, joka haukahtelee iloa, riemua, kiitollisuutta, toivoa ja rakkautta? Mihin kiinnitän huomioni? Se lisääntyy, mihin huomio kiinnittyy.
Pimeässä ja sumussa on kuitenkin mahdoton suunnistaa. Jos ei tunnista koiraa, ei voi myöskään ruokkia sitä. Jos kuulee vain toisen koiran, toinen koira kituu tai menehtyy. Tarvitsemme kuitenkin molempia. Avuksi tarvitaan tietoisuutta eli mielen valaisevaa majakkaa, joka auttaa hahmottaa, missä olen, mitä koen, mitä tarvitsen, mitä on ympärilläni, mihin haluan mennä. Tunteet sumentavat usein mielemme, kuten myös lausumattomat odotukset ja ihanteet, joissa saatamme roikkua kuin marionettinuket lankojensa varassa. Kun pysähdyn, kuulen enemmän, näen kirkkaammin, tunnen tarkemmin. Tunnistan mieleni taivaalla kulkevat ajatukset ja meren aaltojen lailla keinuvat tunteet. Ne ovat sitä sumua, sumun takana on jotain pysyvää ja viisaampaan. Kun erotan, alan nähdä kirkkaammin ja löydän suuntani. Lempeä itsensä kohtaaminen hälventää sumun, tuo ympärille tilaa ja ohjaa kohti juuri omaa, minun tarvitsemaa reittiäni.
-Maria