Uteliaisuus.
Huomaan tuon sanan sisältävän jonkinlaisen negatiivisen vivahduksen. Mieleen tulee ensimmäisenä piirre, joka herättää ihmisen kurottautumaan toisen ihmisen elämään, ei aina niin rakentavassa mielessä. Mutta tosiasiassa, mitä elämä olisi ilman uteliaisuutta? Luulenpa kokeneeni sitäkin tyylipuhtaana suorittajan. Elämä on harmaata, kuluttavaa ja näköalatonta. Pelkkiä tehtävälistoja. Mielen pelto on altis tyytymättömyydelle ja toivottomuudelle. Tuohon peltoon voi juurtua niinkin syvään, että kun tulee hetkeen, jossa sinulta kysytään, mistä unelmoit, mikä sinusta on kivaa, voi olla, että ”lyö vain tyhjää”. Ei ole tilaa kurkata uusista ovista sisään ja vanhat ovet ovat muurautuneet kiinni. Elämän hukkaamista! Kuolleena elämistä!
Aloittaessani mindfulness-opintoni, alkoi mieleen piirtyä täysin erilainen tapa elää ja olla. Voi opetella olemaan tässä hetkessä, olemisen tilassa, tutkien nykyhetkeä hyväksyen, uteliaasti, avoimella ja lempeällä asenteella. Aloittelijan mielellä. Sanahelinäähän se aluksi oli. Ensin tarrauduin vain siihen, että tässä hetkessä voi vain olla, ilman että tarvitsee suorittaa mitään. Vähitellen pieniin hetkiin avautui aivan uusi ulottuvuus: uteliaisuus elämän tuoreuden voimavarana! Jokainen päivä, tämä hetki on täysin neitseellinen ja uusi. Annanko itselleni mahdollisuuden aistia tätä hetkeä täysin avoimena tutkien mitä huomaan juuri nyt? Mitä kuulen, mitä näen, mitä haistan, maistan tai tunnen? Alkaa harmaa haihtua ja tilalle tulla ensin harmaan eri sävyjä, lopulta aivan uusia, kirkkaitakin värejä!
Lapset osaavat tämän eli minä ja sinäkin olemme osanneet. Seuraan tyttäreni seitsemänkuukauden ikäistä poikaa, joka kulkee kaikki aistit valppaana. Keho on elävä, katse vireä. Jokainen hetki on seikkailu – myös aikuiselle, joka seuraa lapsen tutkimusmatkaa. Miten ihmeellinen onkaan lattialla oleva hius, peilistä näkyvä toinen pieni poika, uusi maku suussa, isoisän leikkaamaton parta!? Lapsen voi löytää täysin uusista paikoista. Hänelle kaikki mahdollisuudet ovat auki. Ei ole vielä laatikkoa, jonka ulkopuolelle kurkata, elämä on mahdollisuuksia täynnä. Isoveli puolestaan unohtaa harminsa, kun pysähtyy kesken harminsa ihmettelemään, miksi kyyneleet valuvat alaspäin, ei ylöspäin!
Joskus ulkomailla lomaillesssani tajusin, että uudessa paikassa toimin parhaiten kuin pieni lapsi. Tutkin uteliaana ympäristöäni, toisten ihmisten tapaa olla ja toimia, kasveja, hyönteisiä, kuun asentoa, maitopurkkien valikoimaa ja illan tuoksua. Siksikö loma rentouttaa? Kun mieli ei vaeltele, vaan on uteliaasti keskittynyt tähän olemassa olevaan hetkeen!
Onneksi aloittelijan mieltä eli uteliaisuutta voi harjoitella. Erinomainen mahdollisuus on ateriointi. Voin tutkia ateriaani täysin ennakkoluulottomasti, aivan kuin näkisin keitetyn porkkanan ensimmäistä kertaa. Voin sulkea silmäni, aistia tuoksua. Voin avata silmäni, tutkia porkkanan muotoa, rakennetta, ehkä jopa pyöritellä sitä kädessäni ja aistia sormituntumaa. Voin maistaa ruokaani silmät uudelleen suljettuna ja aistien suuntuntumaa, lämpötilaa, maun laatua ja intensiteettiä. Ihan yllättäviäkin havaintoja löytyy täysin tutuista ruuista!
Tai voin tutkia tunteitani aloittelijan mielellä. Kun alkaa suututtaa, voin ajatella olevani kehossani aivan ensimmäistä kertaa: aistia ja tiedostaa sydämen sykkeen tiheyden, voimakkuuden; aistia tietoisesti hengityksen tiheyden, pinnallisuuden tai syvyyden; mitä kehossani tapahtuu, kun hengitän, missä kaikkialla kehossani aistin hengityksen. Voin tutkia suuttumuksen tunnetta: mitä kehossani tapahtuu, kun suutun? Missä kohtaa suuttumus tuntuu, miten kuvailisin tunnetta ulkopuoliselle, kuinka vahvana tuo tunne tuntuu ja missä kehonosissa tunne tuntuu ja kuinka laajalla alueella. Voin huomata, että jalkapohjissanihan ei ole suuttumuksen tunnetta lainkaan! Tällä tavalla havaintoihin keskittyen saan myös etäisyyttä ja aikalisää tunteeseeni. Tunne tulee kohdatuksi, mutta rakentavalla tavalla. Aika usein moinen havainnointi alkaa myös naurattaa…
Aloittelijan mielen harjaannuttamista olen harjoittanut tänä keväänä erityisesti linturetkillä. Olen kaivanut lintukiikarini naftaliinista ja keskittynyt kykyni kuuntelemaan, tarkkailemaan, tunnistamaan lintuja ja niiden tuntomerkkejä – aivan kuin noita tunteita omassa kehossani. Samalla olen antanut ääneni levätä linnun laulussa, tuulen suhinassa, tuntenut keväisen tuulen ihossani, haistanut heräävän mullan tuoksun ja nähnyt haikaran lennon auringonlaskussa. Ulkomaa onkin tässä. Elämänikin on tässä! Riemastuttava heräämisen aalto rinnassani.
Petri Pennanen (mindfulness.fi) kiteyttää uteliaisuuden Shunryo Suzukin sanoihin: ”Aloittelijan mieli on mahdollisuuksia täynnä, asiantuntijan ei.” Halutessamme voimme jumiutua ajatuksiimme ja ryhtyä esimerkiksi valittajiksi. Mielen voi kuitenkin vapauttaa uteliaisuudelle. Muumipappakin tietää sen: ”Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.” Hankalat tilanteet saattavat jumiuttaa ajattelun. Avain hankalaan tilanteeseen on hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja sitten antaa sijaa aloittelijan mielelle. Aloittelijan mieli vapauttaa, tuo tilaa. Sen harjoittamisen voi aloittaa hidastamisella, pysähtymisellä ja tutkimalla kehoa, ajatuksia, tunteita ja ympäristöä avoimen uteliaalla asenteella. Antakaamme lempeydellä itsellemme mahdollisuus tähän!
Haluatko kokeilla?
Avaa ikkuna tai mene ulos.
Ota itsellesi hyvä, rento seisoma-asento.
Tarkkaile ympäristöäsi hetken, kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa.
Valitse ympäristöstä yksi kohde, esimerkiksi puu, jota tarkkailet.
Huomaa rungon muoto.
Huomaa oksien määrä.
Ja oksien pituus.
Huomaa rungon väri – ja oksien värit.
Huomaa oksien liike tai liikkumattomuus.
* * * *
Sulje sitten silmäsi.
Anna ympäristön äänien pudota äänimaisemaasi.
Kuuntele ääniä. Tutki niitä, äänten kestoa, korkeutta, voimakkuutta.
Hiljaisuutta äänten välissä.
Anna äänien vain olla, ilman että teet niistä tarinaa tai arvostelet niitä.
Vain kuunnellen.
Anna mielen levätä äänissä.
Anna niiden tulla ja mennä.
* * * * *
Siirrä huomio sitten ihon tuntemuksiin.
Mistä tiedän, että minulla on iho?
Mitä tunnen juuri nyt?
Aistien tämän hetken sen täydellisyydessään.
Aistien myös tuoksut, jotka ympäröivät sinut ja
maut.
Tai niiden puuttumisen.
Tässä hetkessä kaikki.
Kokonainen elämä.
* * * *
Harjoituksen lopussa kiitä itseäsi siitä, että annoit itsellesi tämän mahdollisuuden aistia elämää tässä, nyt, hyväksyvästi, tietoisesti, avoimella ja uteliaalla asenteella.
Voit päättää harjoituksen muutamaan syvään hengitykseen.
Maria